Deboran keittiössä eli pelon maantieteestä

Debora asuu Kongon Demokraattisessa Tasavallassa, kauniilla Pohjois-Kivun vuorilla, Kitchangan pikkukylässä.  Hän pitää mukavaa majataloa ja pikkuruista maakeittiötä kylässä poikkeaville satunnaisille matkaajille - enimmäkseen kai avustustyöntekijöille. Hän esitteli itsensä näin: "Debora, Herran palvelija". Iloinen, syvästi surumielinen nuori nainen.

Kun Kitchangan kylän nimen googlaa, sivut täyttyvät aseellisiin taisteluihin liittyvistä uutisista. Pohjois-Kivussa on yli miljoona maan sisäistä pakolaista - paossa armeijan ja erilaisten kapinallisryhmien välisiä taisteluja. Pohjois-Kivun vuoristoalueella kerrottiin ainakin 55 eri aseellisen ryhmittymän piileksivän ja pakoilevan sekä YK:n etsintäjoukkoja että maan armeijaa. Aktiivisia taisteluja käytiin useassa kylässä. Alueella liikkuminen oli vaarallista, ja vastaantulevat muut tielläliikkujat olivat lähinnä avustusjärjestöjen saattueita, YK:n rauhanturvaajia tai armeijan kuljetuskalustoa.

Keskellä Kitchangan kylää on valtavia, vaatimattomia leirejä maan sisäisille pakolaisille teltta-asumuskyhäelmineen. Olimme avanneet niihin kouluja ja rakentaneet väliaikaisia koulutiloja.

Kun aamuisin lähdimme liikkeelle tekemään seurantakäyntejä opetushankkeemme kouluihin, Debora keitti meille kuumaa vettä ja haki kulmaleipomosta vaaleita lautasen kokoisia chapatta-leipäsiä rullalle käärittynä. Pikakahvit ja maitojauheet kaivoimme kasseistamme. Koko pitkän päivän odottelimme Deboran maakeittiössä kokkaamaa illallaista. Saimme tilata lammasta, kalaa tai kanaa - illalla söimme, mitä Debora oli torilta onnistunut löytämään.

Mahdottoman hyvää oli öljyssä paistettu kala. Yhtenä iltana söimme myös kuorineen keitettyjä pieniä perunoita, jotka keittämisen jälkeen uppopaistettiin öljyssä ja kieritettiin merisuolassa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Viimeisenä aamuna, viisi minuuttia aamiaisesta, kiipesin kulmahuoneeseeni toiseen kerrokseen pakkaamaan reppuni. Pikkuruisesta ikkunasta näin armeijan kuorma-auton pysähtyneen kadun kulmaan, lava täynnä aseistettuja sotilaita. Melko tavallinen näky alueella. 

Näkymä ikkunastani kylälle

Yhtäkkiä alkoi kuulua ampumista, sarjatulta. Ihmiset juoksivat poispäin, minne vain pääsivät, naiset ja miehet, toriostoksineen tai ilman. Pihoissa ihmiset syöksyivät maahan. Katselin yläpuolelta, lähes ulkopuolelta, kuin TV-ruudusta, majatalon pikkuruisesta ikkunasta tapahtumien vilisevän edessäni. Debora istui lamaantuneena ja liimautuneena siniseen muovituoliinsa. Kohta kaikkialla oli taas hiljaista. Epätodellisen hiljaista.

Odotin.

Muutaman tuokion kuluttua kävelin portaat alas. Menin Deboran luo, joka vapisi kuin haavanlehti. Hän sanoi olevansa peloissaan, pelkäsi, että lapset haavoittuvat koulutiellä ja että hän oli niiiiin väsynyt. Kuuntelin, yritin lohduttaa.

Tänä viikonloppuna, yöllä valvoessani, tuli Debora elävästi mieleeni. Olin niin tavallisella iltalenkilläni, kotikorttelin raitilla, kohdannut ahdistelijan. Ihan tässä. Kulman takana. Sydän hakkasi ihan omiaan vielä tunninkin jälkeen. Pelko muuttaa oleellisesti muotoaan, kun sen aiheuttaja astuu omaan tuttuun maailmaan. 

Debora, jonka elämään oli vuosikymmenten ajan kuulunut pelko kotikaduilla, olisi osannut lohduttaa minua sata kertaa paremmin kuin minä koskaan häntä.

Intialainen illallinen à la Monsieur

Hetken mielijohteesta pyysin perjantaina - tiukan työviikon jälkeen - Monsieuria kokkaamaan iltaruuaksi intialaista ruokaa. Ja sopihan se. Fb-kuvien perusteella tuli sen verran kyselyjä, että päätin kutsua hänet vierailevaksi tähdeksi blogiini. Olemme molemmat oppineet kokkaamaan intialaista ruokaa kauan sitten Englannissa asuessamme. Emme tunteneet toisiamme vielä silloin, vietimme aikaa samoilla kulmilla peräkkäisinä vuosina, ja jopa tutustuimme samoihin ihmisiin :-) Intialaiset ystävämme opettivat meille intialaisen ruuan laittoa aivan kädestä pitäen kotikeittiöissään.

Perjantaina ruokalistalla oli kanacurrya kardemummalla, linssimuhennosta ja basmatiriisiä. Ohjeiden tarkkaa alkuperää emme paljasta, mutta kanacurryn ohjeen olemme saaneet pikkuruisella ruutupaperin palalla intialaiselta herralta, ilman mausteiden määriä, suomeksi kirjoitettuna. Linssimuhennoksen ohjetta Monsieur on vuosien saatossa kehitellyt meidän makumme mukaiseksi. Lisää kuvia liitän blogiin heti kun löytyy kameran ja tietokoneen välinen johto :-)

Kanacurry kardemummalla:

800 grammaa broilerin rintafileitä
(myös  naudanliha ja lampaanliha käy)
2 sipulia silputtuna
4-6 valkosipulin kynttä puristettuna
1 tl kardemummaa
1-2 tl kuminaa
1-2 tl kurkumaa antamaan väriä
1 rkl currya (riippuen voimakkuudesta)
1 tl chiliä
suolaa
ripaus sokeria (n. 1 tl)
oliiviöljyä mausteiden hauduttamiseen
2 dl ruokakermaa

Paloittele broilerin rintafileet. Paista ne kypsäksi pannulla. Kuullota toisella pannulla öljyssä sipulit, valkosipuli ja lisää mausteista curry, chili, kumina ja kardemumma. Kaada mausteet kypsyvän broilerin joukkoon. Sekoita. Broilerin kypsyttyä lisää kerma, kurkuma, suola ja sokeri. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Maista ja lisää mausteita jos on tarvetta. Lapsillekin kelpaa hyvin, jos maustaa hiukan lempeämmin.

Linssimuhennos:

400 g. vihreitä linssejä (yksi paketti)
2 sipulia silputtuna
valkosipulia maun mukaan (3 -6 kynttä puristettuna)
tuoretta inkivääriä 2-3 cm silputtuna
tuoretta chiliä pala tai chilijauhetta 1 tl
500 g tomaattimurskaa
oliiviöljyä mausteiden hauduttamiseen
suolaa
1 rkl kuminaa
1-2 tl curryä
(raakaa porkkanaa palasteltuna haluttaessa)
1 tl sokeria

Valmistus:
Linssit kypsennetään suolavedessä pakkauksen ohjeen mukaan (tunnin liottaminen nopeuttaa kypsymistä noin 10 minuutilla). Kuullota pannulla sipulit, valkosipulit, inkivääri ja chili öljyssä. Lisää kumina ja curry. Hauduta mausteita hetki. Lisää tomaattimurska ja kiehauta kastike. Poista linsseistä liika vesi, vettä voi hiukan jäädä. Kaada mauste-tomaattimurskaseos linssien joukkoon ja kypsennä kastiketta kunnes linssit ovat kypsät, ja senkin jälkeen hauduta vielä noin kymmenisen minuuttia.

Tarjoile riisin tai/ja chapattileipien kanssa.

Ja vinkiksi: hiihtoloma-aikoina hernekeiton voi korvata linssikeitolla ja tuoreella leivällä. Sama ohje käy, mutta jätä nestettä reilummin.

Rauhaisaa joulutorttujoulua... arvoisat ruotsalaiset!

Tänään en matkusta kauas, vain länsinaapuriin. Enkä itse asiassa sinnekään, vaan vanhoja paperihesareita pullottavalle lehtikorille siivouspäivän kunniaksi. Ruotsalainen päivälehti julkaisi marraskuun lopulla ruokasivuillaan joulutorttujen ohjeen kuvien kera, ja suomalaisten hämmästykseksi länsinaapurimme näki niiden aivan selvästi muistuttavan hakaristejä. Suomalaiset antoivat lehdelle palautetta kertoen ettei meillä Suomessa ole niissä kukaan koskaan nähnyt hakaristejä. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Ajattelin, että rakkaat naapurimme ansaitsevat kuitenkin joulutorttunsa ilman ahdistusta, ja päätin auttaa heitä. Lisäksi joulu on rauhan juhla, joten ilman muuta kannattaa vaalia myös naapurisopua.

Joulutortut ovat lempijoululeivonnaiseni, joita ilman en suostunut jäämään Afrikassakaan asuessa. Yhtenä jouluna ostin sikäläisestä marketista ties mistä tuotua voitaikinaa, ja niin kummalliselta maistuivat siitä leivotut tortut, että sen jälkeen aina luotin vain itsetehtyyn voitaikinaan. Luumuhillokin piti keittää itse kuivatuista luumuista - siis sen jälkeen kun oli luumuista yksi kerrallaan väkerrellyt luumunkivet irti. Melkoisen työlästä, mutta sainpa ainakin laittaa luumuhilloon niin paljon kanelia kuin halusin :-)

Tänään suuntasin lähikaupan pakastealtaalle ja ostin ison paketin torttutaikinalevyjä. Asettelin levyt sulamaan suoraan uunipellille. Ja voilà! Tässä teille ja ruotsalaisille erilaisia joulutorttumalleja!

Löysin kaapista erään purkkiwaren söötin muotin, jota kannatti kokeilla (terveisiä vain Vaasaan, hyvin ovat kestäneet Afrikan matkailuni ystävän kotikutsuilta ostetut muotit!). Tämän kauniin muotin voi korvata pienellä lautasella tai purkin kannella. Laita keskelle hilloa, taita kahtia ja nypi reunat kiinni. Siitäpä tuli kaunis puolikuu.

Yksi lempijoulutorttuni on kukan mallinen leivos, joka valitettavsti vaatii hiukan sorminäppäryyttä. Leikkaa taikinapyörällä kulmiin viirut allaolevan kuvan mallin mukaan, laita hilloa keskelle pikkulusikallinen, nosta kulmat keskelle ja nipistä kulmat yhteen. Ja nipistä to-oo-si lujaa, etteivät aukea :-)

 

 Alarivin keskimmäinen on aivan perinteinen sarvi. Lapsena leivottiin suolasarvia, jotenkin ovat päässeet unohtumaan, mutta tulipa mieleen ruotsalaisia auttaessa :-) Pidemmälle reunalle ohut suikalemainen hilloviiru, ja pyöräytä sarveksi.

Oikealla alhaalla tavoittelin tähteä. Muista leikata taikinapyörällä viivat suoraan kulmista kohti keskustaa, jotta saat tortun muistuttamaan tähteä eikä mitään muuta.

 

Lopuksi voitele kananmunalla leikkauspinnat ja paista uunissa 225 asteessa reilut 10 minuuttia.

 

Mutta niin siinä vain kävi, ettei leipominenkaan osoittautunut ihan neutraaliksi toiminnaksi. Tähdistä tuli hyrriä, ja sarvista, noh, sarvia. Mutta kukat aukesivat uunissa ja nyt ne muistuttavat ihan selvästi ristiä,  ja ympyröistä taas tuli puolikuita...

Niin se on vaikeaa tämä naapurin auttaminen.

Siitä huolimatta ja juuri siksi: rauhaisaa joulua ihan kaikille!
 

Senegalilaisen keiton arvoitus - eli subjektiivisia mielipiteitä senegalilaisesta keittiöstä

Minkään keiton etukäteisvalmistelut eivät ole ollut yhtä työläät kuin tämän Traditionaalisen Senegalilaisen Keiton! Yhtään liiottelematta kävin kaupassa ainakin viisi kertaa saadakseni kaikki tarvikkeet.

Ensin yritin ulkomuistista, mutta reseptin aineet eivät kertakaikkiaan aivojeni mielestä liittyneet yhteen - omenat, valkosipuli, rusinat, tomaattipyre... Hyvä on, ookoo, myönnetään, syynä voi olla myös esimerkiksi väsymyksestä johtuva kognitiivinen toimintahäiriö...Neljännellä kerralla otin ohjeen mukaan ja silti tarvike nimeltä "heavy cream" vilahti silmieni ohi. Mutta nyt, viikon mittaisen ostoksille ja uudelleenostoksille -prosessin jälkeen olen valmis koitokseen.

Kuulin tästä keitosta Länsi-Afrikassa asuvilta ystäviltäni (kiitos!), tosin he itse olivat oppineet syömään tätä Aasiassa :-) Aloin heti alusta lähtien epäillä keiton alkuperää, sillä kymmenen vuoden Senegalissa asumisen aikana en ollut koskaan maistanut "traditionaalista senegalilaista keittoa". En ollut edes kuullut puhuttavan sellaisesta, mikä ei sinänsä tarkoita kuitenkaan vielä mitään: Senegalissa puhutaan yli 30 eri kieltä ja itse puhun niistä vain kahta. Siispä päätin alkaa tekemään pientä salapoliisitutkimusta selvittääkseni keiton alkuperää.

Helpoin vaihe oli googlata sekä englanniksi että ranskaksi ruokaohjeita nimeltä "traditionaalinen senegalilainen keitto". Löysin lähes samanlaiset ohjeet kummallakin kielellä, tarvikkeet ovat suurinpiirtein samat (selleri ja lime löytyi vain ranskankielisestä ohjeesta), valmistustavassa pieniä eroja. Molemmissa ohjeisssa vakuutettiin reseptin olevan vähintäänkin hyvin vanhan, jopa autenttisen ja traditionaalisen.

Tässä blogissa kokeilen englanninkielistä ohjetta.

Tarvitset seuraavat aineet:

 

 

3 omenaa (kuten Granny Smith,

ranskal.ohjeen mukaan McIntosh)

2 ruokalusikallista voita

2 porkkanaa pilkottuna

1 iso sipuli hienonnettuna

1/4 kupillista rusinoita

1 valkosipulin kynsi

3 ruokalusikallista currya (ehkä 2-3, sanoisin)

2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

8 kupillista kanalientä (1.5 kanaliemikuutiota + 8 dl vettä)
tarvittaessa suolaa

1 ruokalusikallista tomaattipyrettä

1/2 kupillista paksua kermaa (itse valitsin ranskankerman)

2 1/2 ruokalusikallista mango chutney (koristeeksi) 

Ensiksi kuori ja pilko omenat, sipuli ja porkkanat. Sulata voi padassa/kattilassa ja kaada pilkotut hedelmät ja vihannekset kattilaan, pyörittele voisulassa ja lisää saman tien rusinat ja valkosipulimurska. Sekoittele ajoittain 12 min. ajan, jotta ainekset pehmenevät. Lisää curry ja kypsytä minuutin verran sekotellen. Sitten lisää jauhot ja sekottele parin minuutin ajan. Lisää 8 dl kanalientä ja tomaattipyre.

Sekoita, ja jätä koko sekoitelma seisomaan 1 h ja 20 minuutin ajaksi.

 

 Tämän jälkeen lisää tarvittaessa suolaa ja paksua kermaa. Valitsin itse ranskankerman, mutta jälkikäteen sanoisin, että tavallinen kuohukerm/ruokakermaa olisi ehkä sittenkin ollut parempi valinta. Lopuksi soseuta keitto.

 

 

Tässä linkki ohjeisiin: http://www.food.com/recipe/traditional-senegalese-soup-455314 (englanniksi) ja http://www.ptitchef.com/recettes/potage-senegalais-fid-643408 (ranskaksi). Ranskankielisessä ohjeessa kysytään, onko tämä todellakin autenttinen senegalilainen keitto. Sitäpä minäkin mietin :-) 

Senegalissa ei ensinnäkään juuri syödä keittoja, siellä riisi tai hirssi ja kastike on peruslähtökohta. 

 

Jotkut syövät joka päivä monta kertaa maan kansallisruokaa Ceebu Jëniä, joka on valkosipulilla ja persilijalla täytettyä kalaa punaisen riisin kera. Näin esimerkiksi meidän kiinteistömiehemme Baye Fall Saint-Louis'n kaupungissa, Mauritanian rajan tuntumassa. Kuitenkin kotiapulaisemme silloin tällöin valmistivat esimerkiksi kasviscurryä ja kasvissosekeittoja. Kasvissosekeitot muuten painellaan kauhalla siivilän läpi, niin se sujuu ilman sähköjä ja sähköllä käyviä tehosekoittimia. Silti punapippuri, pimant, on curryn sijaan tavallisemmin käytetty mauste.

Senegalissa on tapana syödä käsin yhteiseltä vadilta, mikä olisi hiukan hankala toteuttaa, jos ruokana olisi keitto. Se ei silti ole este, sillä kyllä kodeista aina löytyi lusikoita ainakin ulkomaalaisille vieraille. Seuraava ongelma on omenissa, niitä ei tietääkseni maassa kasvateta, ja tuontiomenat ovat tavalliselle senegalilaiselle ihan liian kalliita. Olisi loogisempaa löytää ohjeesta mangoja, joita sesonkiaikana on kadunvarsien myyntipöydät pullollaan, tai maapähkinöitä, joka on tärkeä senegalilainen vientituote. Mango Chutneyn voisi ehkä kuvitella alunperin olleen mangohilloa.

Kermaa ei ole juuri missään senegalilaisessa ruuassa, se ei yksinkertaisesti säily niissä oloissa ilman jääkaappeja ja pakastimia - niin paitsi erään ylikansallisen yhtiön tölkitetty
maidon ja kerman välimuoto sekä Senegalin suosituin maito nimeltä maitojauhe :-) Tosin karjankasvattajina tunnetut pulaarit (peuls) tarjoavat vierailleen vastalypsettyä maitoa.

Koska ratkaisu ongelmaani ei edes häämöttänyt, jatkoin googlausta sinnikkäästi. Jotain ihme kautta päädyin lukemaan lehtijuttua, jossa kerrottiin dakarilaisista rouvista, jotka ramadanin aikana pystyttävät soppatykit (engl. soup kitchen) tarjotakseen köyhille kaupunkilaisille aterian auringon laskemisen jälkeen. Katsoin tarkasti "keittokeittiön" ruokia ja kyllä - ne olivat riisiä ja kastiketta.

Näillä eväillä siis ongelmani tuskin selviää. Siksipä pyydän täten apua entisiltä kollegoiltani Senegalin vuosilta: ole ystävällinen, ja kerro ihmeessä, jos tiedät enemmän aiheesta traditionaalinen senegalilainen keitto!

Ja sitten syömään! Pas mal, sanovat ranskalaiset. Loved everything about it, sanovat englantilaiset. Hyvää, sanoi Monsieur ja jatkoi: "Mistä tää on?" :-)

 

 Ja koska keitto ON hyvää, se saattaa hyvinkin olla Senegalista ;-)

Marokkolaista Isänpäivää...

Matkojen varrelta on tarttunut mukaan kaikenlaista - myös makuja ja mausteita sekä uteliaisuutta maistaa samaa vielä uudelleen.

Koska Monsieur pitää lampaanliharuuista, päätin kokata Karitsanliha-taginea couscousin kera isänpäivän, Monsieur'n ja kahden hurmaavan tyttären kunniaksi. Jälkimmäisistä toinen ei "Jeesuksen lampaaseen" koske, joten Casablancalaiset paahdetut kasvikset sitten lisukkeeksi.

Asiaan. Lihamyyjältä ei löytynyt karitsan paistia, mutta kävi ilmi, että sen tilalle käy mainiosti karitsan paahtopaisti, se kypsyy nopeammin kuin paisti, mikä kannattaa huomioida. Tarvitset kilon paistia ja seuraavat mausteet: kuivattuja luumuja, kuivattuja aprikooseja, kurkumaa, 1 rkl harissaa, 1 tl jauhettua inkivääriä, lisäksi pala (2-3 cm) tuoretta inkivääriä ja suolaa. Hanki myös 12 kpl pikkusipuleita.

Pilko isot paahtopaistipalat kuutioiksi ja kuullota ne ja pikkusipulit voissa. Lisää joukkoon muut mausteet paitsi kuivatut hedelmät, ja vettä sen verran että liha puoliksi peittyy. Kurkuman ripottelen purkista suoraan, se on lähinnä väriasia, mutta reilu 1 tl kuulostaisi sopivalta määrältä. Hauduta kannen alla 45 min. jos käytät karitsan paistia, mutta vain 30 min. jos käytät paahtopaistia.

 

Puolen tunnin kuluttua lisää kuivatut hedelmät ja jatka kypsentämistä, kunnes liha on aivan pehmeää. Tarkista suola ja nestemäärä. Tarjoile korianterilla ja/tai persilijalla höystettynä. Meillä Monsieur rakastaa korianteria ja Madame taas persilijaa, sen sijaan Madamen lempimausteisiin ei korianteri kuulu eikä Monsieurin persilija, joten pientä huijausta kehiin tai koristeet suosiolla tarjolle erikseen.

 

Casablanca on ainoa kolkka Marokkoa, jossa olen käynyt. Tarkemmin sanottuna Casablancan lentokentällä, matkalla katastrofialueelle töihin. Casablancalaisia paahdettuja kasviksia on siis mm. juuri siitä syystä ehdottomasti kokeiltava. Tarunhohtoinen ajatus muutenkin! Ohje on helppo. Valitse seitsemää eri vihannesta.  Seitsemän on onnenluku, joten pidä huoli, että vihanneksia on seitsemää eri lajia. Minä valitsin nämä:

Tarvitset myös 6 kpl valkosipulin kynsiä murskattuna, pari tuoretta rosmariininoksaa, suolaa ja pippuria, 2 tl sokeria tai juoksevaa hunajaa sekä  3-4 cm tuoretta inkivääriä. Lämmitä uuni 200 asteeseen, asettele kaikki vihannekset uunipellille keskikokoisina paloina, ripottele päälle inkivääri pilkottuna, valkosipuli murskattuna, suola ja pippuri (mustapippurirouhe on aah!) sekä lopuksi sokeri/hunaja ja kaada koko komeuden päälle 1.5 dl oliiviöljyä tasaisena nauhana. Uuniin laittaessani kasvikset näyttivät tällaisilta. Keskikokoiset palat vaativat uunissa noin tunnin, jotta ne pehmenevät hyvin ja ovat hiukan karamellisoituneita.



 

Ja siinäpä onkin hyvää aikaa valmistaa couscous. Teen sen perinteiseen länsiafrikkalaiseen tyyliin höyrytettynä. Opin höyrytyksen senegalilaisilta kotiapulaisiltani (Marie ja Faatu, kaipaan teitä!!). Laita höyrytyskattilan alempaan osaan vesi kiehumaan ja vuoraa ylempi osa keittiöpyyhkeellä tai harsolla. Solmi pyyhkeen kulmat, etteivät ne osu kuumalle hellalla.

 

 

 

Kaada couscous kulhoon ja kaada sen verran kymää vettä (ehkä 1- 2 dl) joukkoon, että saat ryynit turpoamaan. Sekoita haarukalla tai nypi sormilla ryynit irtonaisiksi. Muutaman minuutin turvottuaan ovat valmiita kaadettavaksi höyrystymään.



 

 

Jatka haarukalla sekoittelua silloin tällöin. Katso, että vesi kiehuu hyvin kattilan alaosassa. Anna ryynien höyrystyä vartin verran, kaada tarjoilukulhoon, lisää pari nokaretta voita ja nypi sormin tai sekoittele haarukalla irtonaiseksi.

 

Tässä lopputulos. Muista tarjota harissaa vielä pöydässäkin. Ja kasviksista irronnut liemi, se vasta hyvää olikin. "Oho, enpäs olisi uskonut", totesi Teini.

 

 

 Mukavaa Isänpäivää!!