Senegalilaisen keiton arvoitus - eli subjektiivisia mielipiteitä senegalilaisesta keittiöstä

Minkään keiton etukäteisvalmistelut eivät ole ollut yhtä työläät kuin tämän Traditionaalisen Senegalilaisen Keiton! Yhtään liiottelematta kävin kaupassa ainakin viisi kertaa saadakseni kaikki tarvikkeet.

Ensin yritin ulkomuistista, mutta reseptin aineet eivät kertakaikkiaan aivojeni mielestä liittyneet yhteen - omenat, valkosipuli, rusinat, tomaattipyre... Hyvä on, ookoo, myönnetään, syynä voi olla myös esimerkiksi väsymyksestä johtuva kognitiivinen toimintahäiriö...Neljännellä kerralla otin ohjeen mukaan ja silti tarvike nimeltä "heavy cream" vilahti silmieni ohi. Mutta nyt, viikon mittaisen ostoksille ja uudelleenostoksille -prosessin jälkeen olen valmis koitokseen.

Kuulin tästä keitosta Länsi-Afrikassa asuvilta ystäviltäni (kiitos!), tosin he itse olivat oppineet syömään tätä Aasiassa :-) Aloin heti alusta lähtien epäillä keiton alkuperää, sillä kymmenen vuoden Senegalissa asumisen aikana en ollut koskaan maistanut "traditionaalista senegalilaista keittoa". En ollut edes kuullut puhuttavan sellaisesta, mikä ei sinänsä tarkoita kuitenkaan vielä mitään: Senegalissa puhutaan yli 30 eri kieltä ja itse puhun niistä vain kahta. Siispä päätin alkaa tekemään pientä salapoliisitutkimusta selvittääkseni keiton alkuperää.

Helpoin vaihe oli googlata sekä englanniksi että ranskaksi ruokaohjeita nimeltä "traditionaalinen senegalilainen keitto". Löysin lähes samanlaiset ohjeet kummallakin kielellä, tarvikkeet ovat suurinpiirtein samat (selleri ja lime löytyi vain ranskankielisestä ohjeesta), valmistustavassa pieniä eroja. Molemmissa ohjeisssa vakuutettiin reseptin olevan vähintäänkin hyvin vanhan, jopa autenttisen ja traditionaalisen.

Tässä blogissa kokeilen englanninkielistä ohjetta.

Tarvitset seuraavat aineet:

 

 

3 omenaa (kuten Granny Smith,

ranskal.ohjeen mukaan McIntosh)

2 ruokalusikallista voita

2 porkkanaa pilkottuna

1 iso sipuli hienonnettuna

1/4 kupillista rusinoita

1 valkosipulin kynsi

3 ruokalusikallista currya (ehkä 2-3, sanoisin)

2 ruokalusikallista vehnäjauhoja

8 kupillista kanalientä (1.5 kanaliemikuutiota + 8 dl vettä)
tarvittaessa suolaa

1 ruokalusikallista tomaattipyrettä

1/2 kupillista paksua kermaa (itse valitsin ranskankerman)

2 1/2 ruokalusikallista mango chutney (koristeeksi) 

Ensiksi kuori ja pilko omenat, sipuli ja porkkanat. Sulata voi padassa/kattilassa ja kaada pilkotut hedelmät ja vihannekset kattilaan, pyörittele voisulassa ja lisää saman tien rusinat ja valkosipulimurska. Sekoittele ajoittain 12 min. ajan, jotta ainekset pehmenevät. Lisää curry ja kypsytä minuutin verran sekotellen. Sitten lisää jauhot ja sekottele parin minuutin ajan. Lisää 8 dl kanalientä ja tomaattipyre.

Sekoita, ja jätä koko sekoitelma seisomaan 1 h ja 20 minuutin ajaksi.

 

 Tämän jälkeen lisää tarvittaessa suolaa ja paksua kermaa. Valitsin itse ranskankerman, mutta jälkikäteen sanoisin, että tavallinen kuohukerm/ruokakermaa olisi ehkä sittenkin ollut parempi valinta. Lopuksi soseuta keitto.

 

 

Tässä linkki ohjeisiin: http://www.food.com/recipe/traditional-senegalese-soup-455314 (englanniksi) ja http://www.ptitchef.com/recettes/potage-senegalais-fid-643408 (ranskaksi). Ranskankielisessä ohjeessa kysytään, onko tämä todellakin autenttinen senegalilainen keitto. Sitäpä minäkin mietin :-) 

Senegalissa ei ensinnäkään juuri syödä keittoja, siellä riisi tai hirssi ja kastike on peruslähtökohta. 

 

Jotkut syövät joka päivä monta kertaa maan kansallisruokaa Ceebu Jëniä, joka on valkosipulilla ja persilijalla täytettyä kalaa punaisen riisin kera. Näin esimerkiksi meidän kiinteistömiehemme Baye Fall Saint-Louis'n kaupungissa, Mauritanian rajan tuntumassa. Kuitenkin kotiapulaisemme silloin tällöin valmistivat esimerkiksi kasviscurryä ja kasvissosekeittoja. Kasvissosekeitot muuten painellaan kauhalla siivilän läpi, niin se sujuu ilman sähköjä ja sähköllä käyviä tehosekoittimia. Silti punapippuri, pimant, on curryn sijaan tavallisemmin käytetty mauste.

Senegalissa on tapana syödä käsin yhteiseltä vadilta, mikä olisi hiukan hankala toteuttaa, jos ruokana olisi keitto. Se ei silti ole este, sillä kyllä kodeista aina löytyi lusikoita ainakin ulkomaalaisille vieraille. Seuraava ongelma on omenissa, niitä ei tietääkseni maassa kasvateta, ja tuontiomenat ovat tavalliselle senegalilaiselle ihan liian kalliita. Olisi loogisempaa löytää ohjeesta mangoja, joita sesonkiaikana on kadunvarsien myyntipöydät pullollaan, tai maapähkinöitä, joka on tärkeä senegalilainen vientituote. Mango Chutneyn voisi ehkä kuvitella alunperin olleen mangohilloa.

Kermaa ei ole juuri missään senegalilaisessa ruuassa, se ei yksinkertaisesti säily niissä oloissa ilman jääkaappeja ja pakastimia - niin paitsi erään ylikansallisen yhtiön tölkitetty
maidon ja kerman välimuoto sekä Senegalin suosituin maito nimeltä maitojauhe :-) Tosin karjankasvattajina tunnetut pulaarit (peuls) tarjoavat vierailleen vastalypsettyä maitoa.

Koska ratkaisu ongelmaani ei edes häämöttänyt, jatkoin googlausta sinnikkäästi. Jotain ihme kautta päädyin lukemaan lehtijuttua, jossa kerrottiin dakarilaisista rouvista, jotka ramadanin aikana pystyttävät soppatykit (engl. soup kitchen) tarjotakseen köyhille kaupunkilaisille aterian auringon laskemisen jälkeen. Katsoin tarkasti "keittokeittiön" ruokia ja kyllä - ne olivat riisiä ja kastiketta.

Näillä eväillä siis ongelmani tuskin selviää. Siksipä pyydän täten apua entisiltä kollegoiltani Senegalin vuosilta: ole ystävällinen, ja kerro ihmeessä, jos tiedät enemmän aiheesta traditionaalinen senegalilainen keitto!

Ja sitten syömään! Pas mal, sanovat ranskalaiset. Loved everything about it, sanovat englantilaiset. Hyvää, sanoi Monsieur ja jatkoi: "Mistä tää on?" :-)

 

 Ja koska keitto ON hyvää, se saattaa hyvinkin olla Senegalista ;-)