Deboran keittiössä eli pelon maantieteestä

Debora asuu Kongon Demokraattisessa Tasavallassa, kauniilla Pohjois-Kivun vuorilla, Kitchangan pikkukylässä.  Hän pitää mukavaa majataloa ja pikkuruista maakeittiötä kylässä poikkeaville satunnaisille matkaajille - enimmäkseen kai avustustyöntekijöille. Hän esitteli itsensä näin: "Debora, Herran palvelija". Iloinen, syvästi surumielinen nuori nainen.

Kun Kitchangan kylän nimen googlaa, sivut täyttyvät aseellisiin taisteluihin liittyvistä uutisista. Pohjois-Kivussa on yli miljoona maan sisäistä pakolaista - paossa armeijan ja erilaisten kapinallisryhmien välisiä taisteluja. Pohjois-Kivun vuoristoalueella kerrottiin ainakin 55 eri aseellisen ryhmittymän piileksivän ja pakoilevan sekä YK:n etsintäjoukkoja että maan armeijaa. Aktiivisia taisteluja käytiin useassa kylässä. Alueella liikkuminen oli vaarallista, ja vastaantulevat muut tielläliikkujat olivat lähinnä avustusjärjestöjen saattueita, YK:n rauhanturvaajia tai armeijan kuljetuskalustoa.

Keskellä Kitchangan kylää on valtavia, vaatimattomia leirejä maan sisäisille pakolaisille teltta-asumuskyhäelmineen. Olimme avanneet niihin kouluja ja rakentaneet väliaikaisia koulutiloja.

Kun aamuisin lähdimme liikkeelle tekemään seurantakäyntejä opetushankkeemme kouluihin, Debora keitti meille kuumaa vettä ja haki kulmaleipomosta vaaleita lautasen kokoisia chapatta-leipäsiä rullalle käärittynä. Pikakahvit ja maitojauheet kaivoimme kasseistamme. Koko pitkän päivän odottelimme Deboran maakeittiössä kokkaamaa illallaista. Saimme tilata lammasta, kalaa tai kanaa - illalla söimme, mitä Debora oli torilta onnistunut löytämään.

Mahdottoman hyvää oli öljyssä paistettu kala. Yhtenä iltana söimme myös kuorineen keitettyjä pieniä perunoita, jotka keittämisen jälkeen uppopaistettiin öljyssä ja kieritettiin merisuolassa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Viimeisenä aamuna, viisi minuuttia aamiaisesta, kiipesin kulmahuoneeseeni toiseen kerrokseen pakkaamaan reppuni. Pikkuruisesta ikkunasta näin armeijan kuorma-auton pysähtyneen kadun kulmaan, lava täynnä aseistettuja sotilaita. Melko tavallinen näky alueella. 

Näkymä ikkunastani kylälle

Yhtäkkiä alkoi kuulua ampumista, sarjatulta. Ihmiset juoksivat poispäin, minne vain pääsivät, naiset ja miehet, toriostoksineen tai ilman. Pihoissa ihmiset syöksyivät maahan. Katselin yläpuolelta, lähes ulkopuolelta, kuin TV-ruudusta, majatalon pikkuruisesta ikkunasta tapahtumien vilisevän edessäni. Debora istui lamaantuneena ja liimautuneena siniseen muovituoliinsa. Kohta kaikkialla oli taas hiljaista. Epätodellisen hiljaista.

Odotin.

Muutaman tuokion kuluttua kävelin portaat alas. Menin Deboran luo, joka vapisi kuin haavanlehti. Hän sanoi olevansa peloissaan, pelkäsi, että lapset haavoittuvat koulutiellä ja että hän oli niiiiin väsynyt. Kuuntelin, yritin lohduttaa.

Tänä viikonloppuna, yöllä valvoessani, tuli Debora elävästi mieleeni. Olin niin tavallisella iltalenkilläni, kotikorttelin raitilla, kohdannut ahdistelijan. Ihan tässä. Kulman takana. Sydän hakkasi ihan omiaan vielä tunninkin jälkeen. Pelko muuttaa oleellisesti muotoaan, kun sen aiheuttaja astuu omaan tuttuun maailmaan. 

Debora, jonka elämään oli vuosikymmenten ajan kuulunut pelko kotikaduilla, olisi osannut lohduttaa minua sata kertaa paremmin kuin minä koskaan häntä.

Intialainen illallinen à la Monsieur

Hetken mielijohteesta pyysin perjantaina - tiukan työviikon jälkeen - Monsieuria kokkaamaan iltaruuaksi intialaista ruokaa. Ja sopihan se. Fb-kuvien perusteella tuli sen verran kyselyjä, että päätin kutsua hänet vierailevaksi tähdeksi blogiini. Olemme molemmat oppineet kokkaamaan intialaista ruokaa kauan sitten Englannissa asuessamme. Emme tunteneet toisiamme vielä silloin, vietimme aikaa samoilla kulmilla peräkkäisinä vuosina, ja jopa tutustuimme samoihin ihmisiin :-) Intialaiset ystävämme opettivat meille intialaisen ruuan laittoa aivan kädestä pitäen kotikeittiöissään.

Perjantaina ruokalistalla oli kanacurrya kardemummalla, linssimuhennosta ja basmatiriisiä. Ohjeiden tarkkaa alkuperää emme paljasta, mutta kanacurryn ohjeen olemme saaneet pikkuruisella ruutupaperin palalla intialaiselta herralta, ilman mausteiden määriä, suomeksi kirjoitettuna. Linssimuhennoksen ohjetta Monsieur on vuosien saatossa kehitellyt meidän makumme mukaiseksi. Lisää kuvia liitän blogiin heti kun löytyy kameran ja tietokoneen välinen johto :-)

Kanacurry kardemummalla:

800 grammaa broilerin rintafileitä
(myös  naudanliha ja lampaanliha käy)
2 sipulia silputtuna
4-6 valkosipulin kynttä puristettuna
1 tl kardemummaa
1-2 tl kuminaa
1-2 tl kurkumaa antamaan väriä
1 rkl currya (riippuen voimakkuudesta)
1 tl chiliä
suolaa
ripaus sokeria (n. 1 tl)
oliiviöljyä mausteiden hauduttamiseen
2 dl ruokakermaa

Paloittele broilerin rintafileet. Paista ne kypsäksi pannulla. Kuullota toisella pannulla öljyssä sipulit, valkosipuli ja lisää mausteista curry, chili, kumina ja kardemumma. Kaada mausteet kypsyvän broilerin joukkoon. Sekoita. Broilerin kypsyttyä lisää kerma, kurkuma, suola ja sokeri. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Maista ja lisää mausteita jos on tarvetta. Lapsillekin kelpaa hyvin, jos maustaa hiukan lempeämmin.

Linssimuhennos:

400 g. vihreitä linssejä (yksi paketti)
2 sipulia silputtuna
valkosipulia maun mukaan (3 -6 kynttä puristettuna)
tuoretta inkivääriä 2-3 cm silputtuna
tuoretta chiliä pala tai chilijauhetta 1 tl
500 g tomaattimurskaa
oliiviöljyä mausteiden hauduttamiseen
suolaa
1 rkl kuminaa
1-2 tl curryä
(raakaa porkkanaa palasteltuna haluttaessa)
1 tl sokeria

Valmistus:
Linssit kypsennetään suolavedessä pakkauksen ohjeen mukaan (tunnin liottaminen nopeuttaa kypsymistä noin 10 minuutilla). Kuullota pannulla sipulit, valkosipulit, inkivääri ja chili öljyssä. Lisää kumina ja curry. Hauduta mausteita hetki. Lisää tomaattimurska ja kiehauta kastike. Poista linsseistä liika vesi, vettä voi hiukan jäädä. Kaada mauste-tomaattimurskaseos linssien joukkoon ja kypsennä kastiketta kunnes linssit ovat kypsät, ja senkin jälkeen hauduta vielä noin kymmenisen minuuttia.

Tarjoile riisin tai/ja chapattileipien kanssa.

Ja vinkiksi: hiihtoloma-aikoina hernekeiton voi korvata linssikeitolla ja tuoreella leivällä. Sama ohje käy, mutta jätä nestettä reilummin.